Historia

 
 





Helsinkiin syntyi sotien jälkeen runsaasti uusia työpaikkoja erityisesti teollisuuteen ja palvelualoille ja kaupungin väkiluku lisääntyi 1950-luvulla vuosittain yli kymmenellätuhannella asukkaalla. Nopeasta kasvusta seuranneen asuntopulan lievittämiseksi kaupunki kaavoitti uusia asuntoalueita omistamilleen entisen Helsingin maalaiskunnan maille. Näitä Herttoniemeen, Maunulaan ja Haagaan rakennettuja uusia kerrostaloalueita kutsuttiin professori Otto I. Meurmanin uudissanan mukaisesti lähiöiksi, ja ne toteutettiin useimmissa tapauksissa aluerakentamissopimuksilla. Aluerakentamisessa kaupunki sopi rakentajan kanssa kaavoittamansa rakennusoikeuden toteuttamisesta, jolloin oli mahdollista rakentaa riittävä määrä uusia asuntoja rasittamatta kohtuuttomasti kaupungin taloutta.


Herttoniemen länsiosa oli kaavoitettu asuntoalueeksi jo 1940-luvulla. Itä-Herttoniemen - sittemmin Roihuvuoren - asemakaava hyväksyttiin vuonna 1954.  Kaava oli mittava ja tavoitteiltaan 1950-luvun kaupunkisuunnittelun ihanteiden mukainen. Alueesta haluttiin luonnonläheinen. Rakennukset sovitettiin maastoon ja pääliikenneväylät sijoitettiin suurkortteleiden reunoille. Myös rakennustyön käytännöllinen puoli otettiin huomioon: Hakanrinteen kerrostalot ovat nk. lamellitaloja, jotka muodostuvat rappukäytävän ja siihen molemmilla puolilla liittyvien asuntojen muodostamista toistuvista yksiköistä. Talotyyppi soveltui hyvin Hakan kokeilemaan ”ketjurakentamismalliin”, jossa työmaa eteni tehokkaasti ja aikaisempaa nopeammin kahden lamellin jaksoissa. Samalla siirryttiin betonirakenteisiin ja kokeiltiin varovaisesti elementtirakentamista. Talojen toteutus oli silti suurimmaksi osaksi käsityötä.


Kaupunki teki alueen toteuttamisessa alusta alkaen yhteistyötä Asuntokeskuskunta Hakan kanssa. Haka sai rakennettavakseen puolet Roihuvuoren 60 hehtaarin laajuisesta alueesta, toisen puolen rakensi Helsingin Sato.  Alueelle rakennettiin ennen kaikkea pienehköjä perheasuntoja, joista silloin oli suurin puute. Yleisin asuntotyyppi oli kolme huonetta ja keittiö, jota suurempia oli vain kymmenesosa kaikista asunnoista. Kaikkien asuntojen keskipinta-ala oli 51,5 neliömetriä. Tavoitetaso oli sekä kaupungin että rahoituksessa mukana olleen Aravan tavoitteiden mukaisesti maltillinen, mutta useille uusille asukkaille alueelle muuttaminen merkitsi huomattavaa asumismukavuuden nousua. Helsingin kantakaupungin pienissä asunnoissa ei vielä 1950-luvulla ollut tavatonta, että wc- ja pesutilat olivat yhteiskäytössä käytävillä ja lämmintä vettä sai vain rajallisesti. Hakanrinteen valoisat asunnot kylpyammeineen olivat hyvin kysyttyjä, eikä niitä riittänyt kaikille haluaville. Roihuvuoren viimeisen rakennusvaiheen arava-asuntoihin jätettiin vuonna 1959 yhteensä 3800 hakemusta, kun jaettavana oli ainoastaan 176 omistusasuntoa ja 184 vuokra-asuntoa.


Roihuvuorentie 18:n  talojen arkkitehtisuunnittelua johti Kulutusosuuskuntien Keskusliiton asunto-osastolla arkkitehti Esko Korhonen, joka oli vastannut myös koko Roihuvuoren alueen asemakaavoituksesta. Korhonen oli valmistunut arkkitehdiksi vuonna 1949 ja työskennellyt Viljo Revellin arkkitehtitoimistossa ennen siirtymistään KK:lle. Korhonen kuvasi Hakanrinteen talojen suunnitteluperiaatteita Arkkitehti – lehdessä vuonna 1957 seuraavasti:


”Maaston käsittely pyrkii mahdollisimman suuressa määrässä säilyttämään luonnon sellaisenaan, joskin rakennustyöllä tahtoo aina olla enemmän tai vähemmän sitä tuhoava vaikutus.”


”Asuintalojen suunnittelu pyrkii positiivisessa mielessä yksinkertaistamiseen ja pohjaratkaisuaiheiden sopivaan toistamisen sarjamaisen rakentamisen mahdollistamiseksi. Toisaalta on pyritty ahtaissa minimipinta-aloissa saamaan väljyyden tuntua huonetiloja yhdistelemällä.”


”Arava-keskipinta-alan aiheuttama huomattava yksiörunsaus, millä yleensä on haitallinen vaikutus pohjaratkaisuun, on pyritty mikäli mahdollista irroittamaan lamellityypeistä sijoittamalla yksiöt rinnepaikoissa kellaritasoon ja osittain puhtaaseen yksiötaloon.”


Talojen julkisivuarkkitehtuuri oli tyylikkään modernistista. Pitkiä rakennusmassoja rytmittivät asuntojen väliset betoniseinät, välipohjien vaakasuuntaiset betonipalkit ja seinäelementtien pystysuuntaiset ikkunajaot. Myös värien käyttö oli nykyistä rohkeampaa sekä ulkoseinissä että asuntojen sisällä: musteensiniset ja kaakaonruskeat pinnat on sittemmin suurimmaksi osaksi peitetty uusilla hillitymmillä sävyillä. Julkisivuarkkitehtuurin dramaattisuutta tasoitti myös vuonna 1958 tehty julkisivuremontti, jonka yhteydessä ikkunaseinien mineraalilevypinnat verhottiin alumiinipellillä; alkuperäisten elementtien huonosta tiiviydestä oli valitettu jo edellisenä vuonna. Tuuletusparvekkeiden punaiseksi maalatut laudoitetut kaiteet vaihdettiin samanvärisiin mineriittilevyihin keväällä 1974. Talojen voimakas yleishahmo on kestänyt muutokset ja kokonaisuus on yhä koko alueen ”konstruktiivisin ja raikkain”, kuten kaupungin laatimassa rakennustapaohjeistossa todetaan. 


Hakanrinteen rakennuslupapiirustukset hyväksyttiin keväällä 1955 ja rakennustyöt aloitettiin nykyisistä D- ja E-taloista. Ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan taloihin seuraavana vuonna. Talojen pihat olivat lähes siinä asussa, jossa se nykyisinkin ovat, mutta lähiympäristö oli suurimmaksi osaksi rakentamaton. Ainoastaan viereinen Roihuvuorentie 20 oli valmistunut ennen Hakanrinnettä. Strömsin puolella olevat Untuvaisentien kerrostalot rakennettiin vasta 1960-luvun puolivälissä, joten A- ja B-taloista oli siihen saakka esteetön näkymä merelle. Alueen ainoa kauppa sijaitsi nykyisen ravintola Ruiskumestarin talossa, jonka vieressä levittäytyi kaalipelto. Kaupan luota oli myös bussiyhteys keskustan suuntaan puolen tunnin välein.



Kirjallisuutta ja painamattomia lähteitä:


Helsingin historia vuodesta 1945, osat 1 ja 2. Helsingin kaupunki, Helsinki 1997/2000


Sankaruus ja arki - Suomen 50-luvun miljöö. Näyttelyluettelo, Suomen rakennustaiteen museo, Helsinki 1994.


Unto Luukko: Rakentajan elämänkaari. Helsingin Hakan noususta Haka-konsernin tuhoon 1938 - 1994.. Keuruu 2000.


Arkkitehti - Arkitekten 3/1957


Roihuvuori, alueen arvot ja ominaispiirteet, rakentamistapaohjeet. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:6, Helsinki 2004


Roihuvuoren Lämpö Oy:n arkisto


Asukkaiden haastatteluja helmikuussa 2011

 

As oy Hakanrinteen historia: